Yhdistyksen syyskokous 29.11.2022 klo 18

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n syyskokous pidetään tiistaina 29.11. klo 18 Päivälehden museossa, osoite: Ludvikinkatu 2-4. Helsinki.

Ennen kokousta klo 17 järjestämme keskustelun aiheesta:
Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki ja kulttuuriperinnön huomioonotto suunnittelussa. 
Alustaja: arkkitehti Henna Helander,  SAFA:n puheenjohtaja.
Kommenttipuheenvuoro: KTM Mari Holopainen, kansanedustaja, eduskunnan talous- ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen

Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:

. kokouksen avaus, laillisuus ja järjestäytyminen

. seuraavan toimintakauden toimintasuunnitelma ja talousarvio

. yhdistyksen jäseniltä perittävien jäsenmaksujen suuruus

. hallituksen jäsenille maksettavat palkkiot

. erovuorossa olevien hallituksen jäsenten valitseminen 1.1.2023 alkavaksi kaksivuotiskaudeksi

. kahden toiminnantarkastajan ja heille varahenkilöiden valitseminen

. muut esille tulevat asiat

. kokouksen päättäminen

Päivälehden museossa on mahdollisuus tutustua myös museon pysyvään näyttelyyn ja ajankohtaiseen vaihtuvaan näyttelyyn:

“Routanaisia – Vastarintaa ja valistusta 1899-1906.” 

Paikalle pääsee raitiovaunulla 10 (Erottajan pysäkki).

.  

Konsertti-illallinen 7.11. klo 18

Kansallismuseon ystävät kutsuu mukaan!

Konsertti-illallinen Kansallismuseon ystäville ja heidän ystävilleen
Tervetuloa viettämään kulttuuri-iltaa G18-juhlasaliin.

Yrjönkatu 18 maanantaina 7.11.2022.

Konsertissa kunnioitamme Ukrainan urhoollista taistelua hyökkääjäänsä

vastaan.

Maksujen tarkastus ja viinikuponkien jako aloitetaan puoli tuntia ennen tapahtuman alkua, klo
17.30. Kansallismuseon ystävien puheenjohtaja Juhani Kostet avaa konserttitilaisuuden klo
18.00.
Tämän jälkeen varapuheenjohtaja Timo Sarvilinna johdattelee vieraat lyhyesti illan
teemaan ”Musiikki maailmantilan heijastajana”. Sitten pääsemme kuuntelemaan
ukrainalaisista pakolaislapsista koostuvan kuoron koskettavaa laulua.
Varsinaisessa konserttiohjelmassa Sergei Prokofievin (1891–1953) ja Gustav Holstin
(1874–1934) universaali musiikkikieli kuvaa ihmisten pelkoa ja yhä uudelleen viriävää
taistelutahtoa sortokoneistoa vastaan.
Pianisti Folke Gräsbeck ja viulisti Annemarie Åström soittavat kaksi osaa
ukrainalaissyntyisen Prokofievin Stalinin aikaisessa pelon ilmapiirissä säveltämästä
ensimmäisestä viulusonaatista. Folke Gräsbeck kertoo pianon ääressä lisää ukrainalaisesta
musiikista.
Noin tunnin kestävän väliajan aikana nautimme herkullisesta illallisesta viineineen sekä
viihtyisästä yhdessäolosta.
Illallisen jälkeen sopraano Mari Palo ja Annemarie Åström esittävät Gustav Holstin kaksi
laulua, joissa kuuluu säveltäjän harras pyrkimys kulkea kauneuden ja rauhan polulla.
Osallistumismaksu on 85 euroa per henkilö. Maksu toimii teidän ilmoittautumisenanne, eli
teidän ei tarvitse erikseen ilmoittautua kenellekään. Pyydämme teitä suorittamaan maksun
30.10. mennessä Kansallismuseon Ystävien tilille:
FI92 1745 3000 1909 44
Viite: 1342
Odotettavissa on sisältörikas ilta: kaunotaiteita ja tietoa, herkullinen illallinen (à la
Ruokalähettiläs Oy), viiniä ja seurustelua.
Mahdollisia kysymyksiä tapahtumaan liittyen voitte esittää Kansallismuseon ystävien sihteeri
Oliver Wareliukselle (oliver.warelius@helsinki.fi).
Lämpimästi tervetuloa kaikki Kansallismuseon ystävät ystävienne kera!

Jäsenkirje 2/2022

                                                                                                                         14.10.2022

Arvoisa Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n jäsen!

Yhdistyksemme toimintaa on  vuoden alkupuolella pystytty pyörittämään pandemian, huonon taloustilanteen ja levottoman maailmantilanteen aiheuttamista vaikeuksista huolimatta lähes normaalisti. Alkukesällä  5.6. yhdistyksen hallituksen edustajat kävivät luovuttamassa Muuriankkuri-tunnustuksen Jokioisten museoratayhdistykselle. Kotimaan retkemme Loviisaan 11.8. onnistui hienosti ja Muuriankkuri-tunnustuksen jakaminen Loviisan Seurahuoneella sai julkisuutta myös alueen tiedotusvälineissä. Tiukimmat koronarajoitukset on purettu, mikä on helpottanut kokousten ja tapahtumien järjestämistä. Tänä vuonna emme saaneet lainkaan ympäristöministeriön avustusta kulttuuriperintöasioiden ajamiseen, mikä seikka on asettanut tiukat raamit toiminnalle. Lisäksi olemme olleet vailla sihteeriä ja taloudenhoitaja puolestaan on jättämässä tehtävänsä, jota hän on ehtinyt hoitaa jo toista kymmentä vuotta. Syksylle olemme kuitenkin saaneet valmisteltua useita tapahtumia, joista kerromme seuraavaksi. Lisäksi Muuriankkuri-lehti 2/ 2022 on tarkoitus saada postitukseen ennen syyskokousta.

Tutustuminen eduskunnan kirjastoon
Syksyn ensimmäinen tutustumiskohteemme on Eduskunnan kirjasto torstaina 20.10. klo 15 alkaen. Timo Turja esittelee kirjastoa ja sen kokoelmia. Kirjasto juhlii myös toimintansa 150-vuotista taivalta ja siksi esillä on pieni juhlanäyttely, jossa nostetaan esille pilkahduksia sen 150-vuotisesta historiasta.

Osoite on: Aurorankatu 6, sisäänkäynnillä turvatarkastus. Tapaaminen siellä ulko-ovella klo 14.50. Ilmoittautumiset ennakkoon Liisa Tarjanteelle: tarjannel@gmail.com tai tekstiviesti numeroon: 050 337 6917 viimeistään 18.10.
Naapurissa Taidehallissa on viimeisiä päiviä Aaltojen design-näyttely, jossa kannattaa käydä ennen tai jälkeen eduskuntavierailun.

Tutustuminen Wivi Lönn -näyttelyyn
Yhdistys järjestää opastetun esittelyn arkkitehti Wivi Lönnin syntymän 150-vuotisjuhlanäyttelyyn Arkkitehtuurimuseossa, osoite Kasarmikatu 24. Lähelle pääsee raitiovaunulla 10. Näyttelyssä tarkastellaan naisarkkitehtien työtä yleisemminkin Suomessa.

Opastuksesta perimme maksun 5€/ henkilö, maksu yhdistyksen edustajalle paikan päällä.Sisään pääsee museokortilla, muutoin 10/ 5€.

Ajankohta on 26.10 tai 27.10. klo 18, mikä selviää myöhemmin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset:  Leena Lusa leenalusa101@gmail.com 

Yhdistyksen syyskokous 29.11. Päivälehden museossa
SKT:n syyskokous pidetään tiistaina 29.11. klo 18 Päivälehden museossa, osoite Ludviginkatu 2-4. Lähelle pääsee raitiovaunulla 10 Johanneksenkirkon pysäkille. Museossa on esillä myös ajankohtainen teemanäyttely.

Ennen kokousta klo 17 alkaen järjestämme keskustelun maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisesta ja kulttuuriperinnön huomioonotosta suunnittelussa. Paikalle kutsutaan alustajiksi alan asiantuntijoita. Tilaisuus on avoin ja maksuton.

Jäsenmaksu 2022

Muistathan maksaa yhdistyksen jäsenmaksun, jonka varassa yhdistyksen toiminta ja Muuriankkuri-lehden painattaminen pitkälle on. Jäsenmaksu v. 2022 on:

vuosijäsen 40€, perhe- ja opiskelijajäsen 20€, yhteisöjäsen 200€, tukijäsen 100€, ainaisjäsen 300€. Pyydä myös ystäväsi ja tuttusi yhdistyksen jäseneksi. Yhdistys tarvitsee uusia jäseniä ja toimijoita puolustamaan uhanalaista suomalaista kulttuuriperintöä.

Yhdistyksen tilinumero: FI52 8000 1001 8198 05.

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n puolesta

Jussi Heinämies, puheenjohtaja

puh. 040 5173433

Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n kevätkokous

KAAPELITEHTAALLA  KE 1.6.2022 KLO 15.00-17.00 (Helsinki, Ruoholahti)

Tutustumme klo 15.00-16.00 opastetulla kierroksella Teatterimuseoon (https://www.teatterimuseo.fi),  jossa mm. Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäyttely.

Opastus 10€, joka sisältää museon sisäänpääsylipun, maksetaan pe  25.4. mennessä yhdistyksen tilille Danske Bank FI52 8000 1001 8198 05. Viestiin merkinnät Teatterimuseo ja oma nimi. Lähempiä tietoja Leena Eerola, puh. 050 354 0663.

Kevätkokous klo 16.00-17.00 Kaapelitehtaassa  Ravintola Hima&Salissa. Vahvistetaan vuoden 2021 toimintakertomus, tilinpäätös ja toiminnantarkastajien kertomus  sekä myönnetään vastuuvapaus vastuuvelvollisille.  Todetaan hallituksen jäsenet, jotka ovat seuraavan vuoden alussa erovuorossa. Kahvituksen tarjoaa yhdistys.

Kokoontuminen klo 14.45 Kaapelitehtaan Lasipihassa, os. Kaapeliaukio 3 G, 00180 Helsinki. Ravintola Hima&Sali, os. Tallberginkatu 1 C, 00180 Helsinki.

Reittiohjeet: metrolla Ruoholahden metroasemalle, siitä raitiovaunu 8:lla pysäkille Kaapelitehdas tai jalkaisin metroasemalta noin 600 m.

Jäsenkirje 1/2022

SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN TUKI RY

FRÄMJANDET AV KULTURARVET I FINLAND RF

  JÄSENKIRJE 1/ 2022                       6.3.2022            

Arvoisa Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry:n jäsen!

Vuosi 2022 on lähtenyt käyntiin synkissä merkeissä koronapandemian edelleen jatkuessa ja Ukrainan sodan synkistämissä tunnelmissa. Koronan ote on kuitenkin hellittämässä ja voimme toiverikkaasti lähteä käynnistämään yhdistyksemme toimintaa arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimiseksi. SKT:n hallitus on vuoden alussa ideoinut jo monipuolista toimintaa kevätkaudelle ja tulevalle kesälle. Tässä kirjeessä kerromme näistä tapahtumista ja muistutamme samalla kaikkia maksamaan vuoden 2022 jäsenmaksun.

Tutustuminen Päivälehden museoon

Vuoden ensimmäinen tutustumiskohteemme on Päivälehden museo osoitteessa Ludvikinkatu 2-4, Erottajan mäellä Helsingissä, keskiviikkona 16.3. klo 15-16. Museossa on vaihtuvana näyttelynä “Ilta-Sanomat 90 vuotta” ja lisäksi pysyvät näyttelyt. Oppaana toimii yhdistyksemme aiempi hallituksen jäsen Janne Ridanpää. Ryhmään mahtuu mukaan 20 henkeä. Ilmainen sisäänpääsy. Ilmoittautumiset: jussi.heinamies@gmail.com

Tutustuminen rahamuseoon 

Seuraava käyntikohteemme on Suomen pankin ylläpitämä Rahamuseo, osoitteessa Snellmaninkatu 2, Tuomiokirkon alapuolella, torstaina 24.3. klo 15-16. Kierrokselle mahtuu enintään 30 henkilöä. Ilmainen sisäänpääsy. Ilmoittautumiset Liisa Tarjanteelle: tarjannel@gmail.com.

Helsingin taidemuseossa Greta ja Sulho Sipilän näyttely

Tutustuminen Greta Hällfors-Sipilän ja Sulho Sipilän taiteeseen HAM:ssa on ohjelmassa torstaina 17.3. klo 17 osoitteessa Eteläinen Rautatiekatu 8, Tennispalatsi.   Aiheina näissä 1920-30 lukujen teoksissa on erityisesti näkymät Helsingin Töölön kaupunginosasta. Opastetulle kierrokselle mahtuu 20 henkeä. Sisäänpääsy museokortilla tai pääsylippu 12€. Ilmoittautumiset Taina Rasille: tainarasi@hotmail.com

Retki Viron Tartoon ja Tallinnaan 19.-22.5.

Perinteellinen Kulttuuriperinnön ulkomaan matka suuntautuu tänä vuonna Viroon ja tarkemmin Tarton ja Tallinnan kulttuurikohteisiin 19.-22. toukokuuta. Ohjelmaan sisältyy myös oopperaesitys Estonia-teatterissa. Matkan hinta on 675€, lisämaksu yhden hengen huoneesta 160€. Tarkka ohjelma löytyy yhdistyksen nettisivuilta ja Liisi Vasamalta. Ilmoittautuminen maaliskuun aikana Liisi Vasamalle: liisi.vasama@myholidays.fi , puh. 044 0219559

Kevätkokous 

Suomen Kulttuuriperinnön Tuen kevätkokous pidetään joko ma 23.5. tai ke 1.6.  Paikka ja aika on vielä sopimatta. Seuraa yhdistyksen nettisivuja (www.kulttuuriperinnontuki.com)  ja sähköpostiasi.

Kesän toimintaa

Alkukesälle on suunniteltu tutustumista Jokioisten museorautatiehen Humppilassa. Loppukesällä on tarkoitus käydä Loviisassa Vanhojen talojen tapahtumassa ja samalla mm. Loviisan seurahuoneella ja Bongan linnassa. Myös muuta ohjelmaa suunnitteilla. Voit esittää myös oman ehdotuksesi.

Jäsenmaksu 2022

Muistathan maksaa yhdistyksen vuosittaisen jäsenmaksun, joka mahdollistaa toimintamme ja Muuriankkuri-lehden julkaisemisen myös tänä vuonna. Jäsenmaksut vuonna 2022: vuosijäsen 40€, perhe- ja opiskelijajäsen 20€,  yhteisöjäsen 200€, tukijäsen 100€, ainaisjäsen 300€. Tule mukaan toimintaan ja tuo ystäväsikin mukaan.

Suomen Kulttuuriperinnön Tuen puolesta

puheenjohtaja Jussi Heinämies, puh. 040 5173433

Yhdistyksen matka Viroon toukokuussa 2022

04.03.2022 

Yhdistyksen puheenjohtajan kanssa olemme sopineet Vironmatkan toteuttamisesta toukokuussa 2022.  Uskomme, että helmikuun loppupuolella pandemia helpottaa ja voimme turvallisesti matkustaa Viroon  nauttimaan sen tarjoamista nähtävyyksistä ja keväisestä luonnosta.  

Matkaohjelmamme säilyy entisellään, vain hotellit sekä Tartossa että Tallinnassa muuttuvat- jopa hieman  paremmiksi.. 

KULTTUURIPERINNÖN TUKI ry:n KEVÄINEN MATKA VIROON 19. – 22.5.2022 

MATKAOHJELMA 

Torstai 19.05.2022 

Kokoonnumme Länsiterminaaliin 07.00 ja matkamme kohti Tallinnaa alkaa klo 7.30 STAR-laivalla. Meille on varattu comfort-luokka, jonne voi jättää matkatavaransa siksi aikaa, kun nautimme laivan aamiaisbuffetin antimista. 

Saavumme klo 9.30 Tallinnaan ja suomenkielinen opas on meitä vastassa. Sieltä matka jatkuu kohti Pärnua, jonne matkaa uutta moottoritietä pitkin on 130 km. 

Viron kesäpääkaupungissa Pärnussa teemme 1 h 30 min opastetun kierroksen. Pärnu on keskiajalla  perustettu Viron merkittävin lomakeskus, joka on kuuluisa vesipuistoistaan, SPA-hotelleistaan ja ennen  kaikkea upeista rannoistaan. 

Lounaan nautimme aivan hiekkarannan kupeessa olevassa Raimund at Hedan Spassa https://www.hedonspa.com/en/restaurant/restaurant-raimond/ 

Pärnusta matkamme jatkuu kohti Tarttoa, jonne matkaa on 130 km. Matkan varrella pysähdymme  Viljandissa, jossa teemme pienen kierroksen. Viljandista löytyvät mm. liiviläisen ritarikunnan mahtavat  linnanrauniot. Viljandi on kuuluisa lukuisista musiikkifestivaaleistaan. Viljandin järvi ja Sooman puiston  kauneus tarjoavat mahdollisuuden nauttia luonnon kauneudesta. 

Saavunne Tarttoon klo 17.30 ja majoitumme hotelliin Pallas **** https://pallas.tartuhotels.ee.
Illallisen nautimme hotellissa 

Perjantai 20.05.2022 

Aamiaisen jälkeen klo 10.00 matkamme jatkuu kohti Tarton Kansallismuseota, jossa kierros kestään 1 h 30  min. Teemme keskustassa kävelyretken St Johnin kirkkoon (Jaani Kirik) ja Dome Hillilla sijaitsevaan  yliopistomuseoon. 

-1300-luvulla rakennettu goottilaistyylinen Tarton Johanneksen kirkko on yksi vanhimpia Virossa ja  ainutlaatuinen koko Euroopassa ainutlaatuisten ja runsaiden terrakottapatsaidensa ansiosta. Säilynyt on n.  1000 terrakottapatsasta, joiden ikä on n. 700 vuotta 

-Tarton yliopiston museo esittelee tieteen ja yliopistokoulutuksen historiaa 1600-luvulta nykypäivään  -Kallasten talon jokainen nähnyt lumoutuu. Vanhan Sanatorium-puiston kaukaisessa laidassa ränsistyneenä  ja yksinäisenä seisova keltainen kivitalo palauttaa kulkijan nopeasti 1910-luvulle, juuri valmistuneen talon  pihamaalle, keskelle tarttolaisen sivistyneistöperheen työteliästä nelilapsisen perheen arkea. Virolainen  kansanrunoudentutkija, aktiivinen kansalaisuusliikkeen mies, lehtimies ja opettaja Oskar Kallas oli asunut  puolisonsa, suomalaissyntyisen Ainon kanssa Tartossa jo lähes kymmenen vuotta, kun he ryhtyivät  rakentamaan omaa taloa. Talon arkkitehdiksi tuli suomalainen arkkitehti Valter Thome, joka suunnitteli  talosta uusiklassisen, 14 huoneen talon isoine puutarhoineen. Kirjailija Kallas, monen lapsen äiti, riemuitsi  omasta huoneesta, joka vihdoin oli toteutumassa 

Tarton Suomi-Seuran puheenjohtaja ja Tarton Tampere-Talon johtaja Sakari Neuvonen on lupautunut  esittelemään meille Aino Kallasta näin:

”12:00 saapuminen Johanneksen kirkkoon – opastus johdollani kirkkoon ja sen jälkeen viereisen Tampere majan esittely + kirkkokahvit (pieni makupala / keksiä) – Tampere-maja on 1734 rakennettu baltiansakalainen asuintalo, jossa on jo yli 20 vuotta toiminut kahden ystävyyskaupungin Tampereen ja Tarton yhteistyö- ja  kulttuurikeskus (www.tamperemaja.ee) 

Kerron kahvin yhteydessä Tartosta ja Aino Kallaksesta, minulla on videomateriaalia Kallaksen talon sisältä 13:15 lähtö Aino Kallaksen talolle”

Kierroksien jälkeen nautimme lounaan ravintolassa Werner http://www.werner.ee/index2.html#/en/1/page/2 

Klo 15.00 matka jatkuu kohti Tallinnaa, jonne saavumme 17.30. Majoitumme hotelliin Kentmanni****  https://www.hestiahotels.com/kentmanni/en/ 

Ilta vapaa tai valinnanvaraisesti Estoniateatterissa on baletti Bajadeeri. Voin avustaa lippuhankinnoissa. 

Lauantai 21.05.2022 

Aamiaisen jälkeen klo 9.00 lähdemme kohti Kalamajaa ja Fotografiska-museota, joka juuriltaan on  tukholmalainen, kansainvälisesti tunnettu valokuvamuseo https://sooloiluja.com/fotografiska-tallinna/ Museossa ja alueella vietämme 2 h ja jatkamme matkaa kohti Kadriorgin hienostopuistoa, Piritaa ja TV tornia. 

Pistäydymme TV-tornissa ihailemassa maisemia. Torni on 314 m korkea. Panoramanäkymä avautuu 170 m  korkeudessa. Tornissa on nähtävillä interaktiivinen multimediaratkaisu esitellen Tallinnaa. Hotelliin saavumme 13.30, jonka jälkeen vapaata kunnes 18.30 lähdemme kohti Estonia Oopperataloa ja  nautimme oopperaesityksestä, FIGARO 

Sunnuntai 22.05.2022 

Aamiainen hotellissa. Aamupäivä vapaa 

Klo 12.00 lähdemme kohti Viimsiä, 10 km päässä sijaitseva Viimsin alue on hyvin hoidettu alue, josta löytyy  mm parhaat SPAhotellit.  

Lounaan nautimme klo 12.30 ravintolassa Paat http://www.paat.ee/en/ 

Lounaan jälkeen pistäydymme Viimsin Open Air Museossa lähellä ravintolaa  

https://rannarahvamuuseum.ee/en/viimsi-open-air-museum/ ja sieltä matka jatkuu kohti satamaa. Silja Star lähtee Tallinnasta klo 16.30. Meillä on varattuna jälleen comfort-luokka. Kotiin saavumme klo  18.30. 

Matkan hinta 675€ edellyttäen vähintään 25 osanottajaa, Lisämaksu 1-hengen huoneesta 160€. Ilmottautumiset viimeistään maaliskuussa. Ilmottautuneille lähetetään ilmottautumisen jälkeen lasku  matkasta. Mikäli Covid-ongelmia syntyy, pyritään matka joko siirtämään syksylle tai perumaan se, mutta  tällä hetkellä kaikki näyttää posiitiiviselta matkan toteutumiseksi. 

Hintaan sisältyy 

− ohjemassa mainittu laivamatka, comfortluokka, sekä mennessä aamiaisbuffet 

− ohjelmassa mainittu bussimatka suomenkielisen oppaan kera 

− kaikki ohjelmassa mainitut ateriat eli Pärnu lounas, Tartto illallinen ja lounas, Tallinna lounas − kaikkiin käynteihin tarvittavat sisäänpääsymaksut 

− majoitus 2-hengen huoneissa 4-tähden hotelleissa 

− oopperalippu 21.5. Tallinnan oopperaan (oopperaesityksen nimi vahvistuu maaliskuussa) − bussimatkan aikana pullovedet 

Parhain terveisin  

MyHoliday Espoo  

Liisi Vasama 

liisi.vasama@myholidays.fi 0440219559 

Tmi MyHoliday Espoo, Säterinkatu 8 A, 02600 Espoo http://www.myholidays.fi +358440219559, liisi.vasama@myholidays.fi, Ytunnus 2387385-9 IBAN FI79 1767 3500 0020 97 NDEAFIHH

Yhdistyksen Viron matka

17.1.2022 

Yhdistyksen puheenjohtajan kanssa olemme sopineet Viron matkan toteuttamisesta toukokuussa 2022.  Uskomme, että toukokuun loppupuolella pandemia helpottaa ja voimme turvallisesti matkustaa Viroon  nauttimaan sen tarjoamista nähtävyyksistä ja keväisestä luonnosta.  

Matkaohjelmamme säilyy entisellään, vain hotellit sekä Tartossa että Tallinnassa muuttuvat- jopa hieman  paremmiksi.. 

KULTTUURIPERINNÖN TUEN KEVÄINEN MATKA VIROON 19. – 22.5.2022 

MATKAOHJELMA 

Torstai 19.05.2022 

Kokoonnumme Länsiterminaaliin 07.00 ja matkamme kohti Tallinnaa alkaa 07.30 STAR-laivalla. Meille on varattu comfort-luokka, jonne voi jättää matkatavaransa, siksi aikaa kun nautimme laivan aamiaisbuffetin antimista. 

Saavumme 09.30 Tallinnaan ja suomenkielinen opas on meitä vastassa. Sieltä matka jatkuu kohti Pärnuta, jonne matkaa uutta moottoritietä pitkin on 130 km. 

Viron kesäpääkaupungissa Pärnussa teemme 1 h 30 min opastetun kierroksen. Pärnu on keskiajalla  perustettu, Viron merkittävin lomakeskus, joka on kuuluisa vesipuistoistaan, SPA-hotelleistaan ja ennen  kaikkea upeista rannoistaan. 

Lounaan nautimme aivan hiekkarannan kupeessa olevassa Raimund at Hedan Spassa https://www.hedonspa.com/en/restaurant/restaurant-raimond/ 

Pärnusta matkamme jatkuu kohti Tarttoa, jonne matkaa on 130 km. Matkan varrella pysähdymme  Viljandissa, jossa teemme pienen kierroksen. Viljandista löytyy mm liiviläisen ritarikunnan mahtavat  linnanrauniot. Viljandi on kuuluisa lukuisista musiikkifestivaaleistaan. Viljandin järvi ja Sooman puiston  kauneus tarjoavat mahdollisuuden nauttia luonnon kauneudesta. 

Saavumme Tarttoon klo 17.30 ja majoitumme hotelliin Pallas **** https://pallas.tartuhotels.ee Illallisen nautimme hotellissa. 

Perjantai 20.05.2022 

Aamiaisen jälkeen klo 10.00 matkamme jatkuu kohti Tarton Kansallismuseota, jossa kierros kestää 1 h 30  min. Teemme keskustassa kävelyretken St Johnin kirkkoon (Jaani Kirik) ja Dome Hillilla sijaitsevaan  yliopistomuseoon. 

-1300-luvulla rakennettu goottilaistyylinen Tarton Johanneksen kirkko on yksi vanhimpia Virossa ja  ainutlaatuinen koko Euroopassa ainutlaatuisten ja runsaiden terrakottapatsaidensa ansiosta. Säilynyt on n.  1000 terrakottapatsasta, joiden ikä on n. 700 vuotta. 

-Tarton yliopiston museo esittelee tieteen ja yliopistokoulutuksen historiaa 1600-luvulta nykypäivään.  -Kallasten talon jokainen nähnyt lumoutuu. Vanhan Sanatorium-puiston kaukaisessa laidassa ränsistyneenä  ja yksinäisenä seisova keltainen kivitalo palauttaa kulkijan nopeasti 1910-luvulle, juuri valmistuneen talon  pihamaalle, keskelle tarttolaisen sivistyneistöperheen työteliästä nelilapsisen perheen arkea. Virolainen  kansanrunoudentutkija, aktiivinen kansalaisuusliikkeen mies, lehtimies ja opettaja Oskar Kallas oli asunut  puolisonsa, suomalaissyntyisen Ainon kanssa Tartossa jo lähes kymmenen vuotta, kun he ryhtyivät  rakentamaan omaa taloa. Talon arkkitehdiksi tuli suomalainen arkkitehti Valter Thomé, joka suunnitteli  talosta uusiklassisen14 huoneen talon isoine puutarhoineen. Kirjailija Kallas, monen lapsen äiti, riemuitsi  omasta huoneesta, joka vihdoin oli toteutumassa. 

Tarton Suomi-Seuran puheenjohtaja ja Tarton Tampere-talon johtaja Sakari Neuvonen on lupautunut  esittelemään meille Aino Kallasta näin: 

12:00 saapuminen Johanneksen kirkkoon – opastus johdollani kirkkoon ja sen jälkeen viereisen Tampere-

majan esittely + kirkkokahvit (pieni makupala / keksiä) – Tampere-maja on 1734 rakennettu baltiansakalainen asuintalo, jossa on jo yli 20 vuotta toiminut kahden ystävyyskaupungin Tampereen ja Tarton yhteistyö- ja  kulttuurikeskus (www.tamperemaja.ee) 

Kerron kahvin yhteydessä Tartosta ja Aino Kallaksesta, minulla on videomateriaalia Kallaksen talon sisältä 13:15 lähtö Aino Kallaksen talolle 

Kierroksien jälkeen nautimme lounaan ravintolassa Werner http://www.werner.ee/index2.html#/en/1/page/2 

Klo 15.00 matka jatkuu kohti Tallinnaa, jonne saavumme 17.30. Majoitumme hotelliin Kentmanni****  https://www.hestiahotels.com/kentmanni/en/ 

Ilta vapaa tai valinnanvaraisesti ooppera/konsertti, josta tietoa myöhemmin 

Lauantai 21.05.2022 

Aamiaisen jälkeen klo 09.00 lähdemme kohti Kalamajaa ja Fotografiska-museota, joka juuriltaan on  tukholmalainen, kansainvälisesti tunnettu valokuvamuseo https://sooloiluja.com/fotografiska-tallinna/ Museossa ja alueella vietämme 2 h ja jatkamme matkaa kohti Kadriorgin hienostopuistoa, Piritaa ja TV tornia. 

Pistäydymme TV-tornissa ihailemassa maisemia. Torni on 314 m korkea. Panoramanäkymä avautuu 170 m  korkeudessa. Tornissa on nähtävillä interaktiivinen multimediaratkaisu esitellen Tallinnaa. Hotelliin saavumme 13.30, jonka jälkeen vapaata kunnes 18.30 lähdemme kohti Estonia Oopperataloa ja  nautimme oopperaesityksestä, tai nautimme yhdessä illallisen 

Sunnuntai 22.05.2022 

Aamiainen hotellissa. Aamupäivä vapaa 

Klo 12.00 lähdemme kohti Viimsiä, 10 km päässä sijaitseva Viimsin alue on hyvin hoidettu alue, josta löytyy  mm parhaat SPAhotellit.  

Lounaan nautimme klo 12.30 ravintolassa Paat http://www.paat.ee/en/ 

Lounaan jälkeen pistäydymme Viimsin Open Air Museossa lähellä ravintolaa.  

https://rannarahvamuuseum.ee/en/viimsi-open-air-museum/ ja sieltä matka jatkuu kohti satamaa. Silja Star lähtee Tallinnasta klo 16.30. Meillä on varattuna jälleen comfort-luokka. Kotiin saavumme klo  18.30. 

Matkan hinta 675€ edellyttäen vähintään 25 osanottajaa, Lisämaksu 1-hengen huoneesta 160€. Ilmoittautumiset viimeistään maaliskuussa. Ilmoittautuneille lähetetään ennakkolasku 200€ ja loppumaksu  tulee suorittaa 15.3.2022 mennessä. Loppumaksu palautetaan, mikäli syynä on Covid. 

Hintaan sisältyy 

− ohjelmassa mainittu laivamatka, comfortluokka sekä mennessä aamiaisbuffet 

− ohjelmassa mainittu bussimatka suomenkielisen oppaan kera 

− kaikki ohjelmassa mainitut ateriat eli Pärnu lounas, Tartto illallinen ja lounas, Tallinna lounas − kaikkiin käynteihin tarvittavat sisäänpääsymaksut 

− majoitus 2-hengen huoneissa 4-tähden hotelleissa 

− oopperalippu 21.5 Tallinnan oopperaan (oopperaesityksen nimi vahvistuu maaliskuussa) − bussimatkan aikana pullovedet 

Parhain terveisin  

MyHoliday Espoo  

Liisi Vasama 

liisi.vasama@myholidays.fi 0440219559 

Tmi MyHoliday Espoo, Säterinkatu 8 A, 02600 Espoo http://www.myholidays.fi +358440219559, liisi.vasama@myholidays.fi, Ytunnus 2387385-9 IBAN FI79 1767 3500 0020 97 NDEAFIHH

Muuriankkuri digilehti, jatkoa syyskirjeeseen

Myönnetyt Muuriankkurilaatat nro 13 ja 14 on luovutettu

Muuriankkuri-laatta numero 13 luovutettiin Pikkupalatsi Oy:n  Päivi Korkeelle 17.9.2021 tunnustuksena työstä Pikkupalatsin rakennuksen suojelun ja kunnossapidon hyväksi. Pikkupalatsin uusin kunnostus valmistui 2020, ja siitä on kerrottu Muuriankkurissa 1/2021. Kuvassa Päivi Korkee kädessään laatta ja ympärillään Tuki ry:n hallitus Pikkupalatsin salissa.

Muuriankkuri-laatta numero 14 luovutettiin Kotkaniemi- säätiölle

Luovutus tapahtui Kotkaniemen huolella ja asiantuntemuksella kunnostetun päärakennuksen pihalla yhdistyksemme kesäretken yhteydessä 5.8.2021. Myöntämisen perusteluna oli säätiön tekemä työ P. E. Svinhufvudin kotitalon säilyttämiseksi sekä presidentin elämäntyön tunnetuksi tekemiseksi.
Kuvassa yhdistyksemme jäsenet Leena Eerola, Jussi Heinämies ja Liisa Larjamo ojentamassa laattaa Kotkaniemi-säätiön puheenjohtajalle Matti Hirvikalliolle (oik.)

Tapettien ja lattiapäällysteiden entisöinneissä oltiin Kotkaniemessä tarkkoja. Esimerkiksi työhuoneeseen, saliin ja verantahuoneeseen teetettiin tapetit Pihgren & Ritolan tapettitehtaassa ja samanlaisella painokoneella kuin aikaisemmin.

Kaakkois-Suomi esittäytyi – kesäretki Luumäelle ja Lappeenrantaan 

Yhdistyksemme kesäretkelle 5.8.2021 uskaltautui kourallinen osanottajia pandemian takia. Turvajärjestelyt toimivat hyvin ja kohteisiin tutustuttiin asiantuntevien oppaiden johdolla. 

Kotkaniemen historiaa, peruskorjaus ja puutarhan ennallistaminen 

Ensimmäinen tutustumiskohde oli Luumäellä sijaitseva presidentti P.E.Svinhufvudin, ”Ukko-Pekan” (1861-1944) ja hänen puolisonsa Ellen Svinhufvudin 1899-1953) kotitalo Kotkaniemi, joka on avattu v. 2018 upeasti saneerattuna kotimuseona. Kotkaniemen on rakennuttanut Lappeen tuomiokunnan tuomari Alfred Thomé. Jugendvaikutteinen päärakennus valmistui v. 1899 suunnittelijana ehkä Lars Sonck tai Alfred Thomen veljenpoika, arkkitehti Verner Thomé. Kotkaniemi on ollut 100han maatila, johon kuului päärakennus, rakennus lakimiesharjoittelijoille, renkitupa, navetta, kanala ja aittoja.

Vuonna 1908 Kotkaniemestä tuli Lappeen kihlakunnan tuomari Pehr Evind Svinhufvudin koti. Kuistit ja lasiverannat ilmentävät rakennuksen huvilamaista luonnetta. Ellenin aikoihin puutarhassa oli hedelmäpuita, marjapensaita ja hyötykasvimaa. Silloin hedelmäpuita oli ollut jopa 52 kappaletta ja marjapensaita 40. Taimet kasvatettiin itse siemenistä, jotka tilattiin Helsingistä. Tomaatteja pystyttiin kasvattamaan ilman kasvihuonetta. Puutarhan tuotteet säilöttiin talven varalle. Vuoden 1930 asuun ennallistettu puutarha kukoistaa paikallisten Marttojen hoitamana ja sieltä löytyy hyötykasvien lisäksi kauniita kukkaistutuksia.

Ellen oli mestari kädentaidoissa. Hänellä oli omat kangaspuut, hän harrasti posliinimaalausta ja neuloi paljon. Kun Svinhufvud karkotettiin Siperiaan v. 1914 lopussa, Ellen seurasi miestään vuoteen 1915 asti. Sen jälkeen hän kävi Siperiassa useita kertoja ja näki hankalissa matkoissa positiivisena puolena sen, että silloin saattoi tehdä käsitöitä kaikessa rauhassa. 

Kotkaniemen vaiheet täysihoitolasta museoksi

P.E.Svinhufvudin Siperian vuosina Ellen avasi täysihoitolan Kotkaniemeen. Toimina jatkui vuoteen 1999, jolloin valtio osti Kotkaniemen irtaimistoineen.  Seuraavana vuonna Kotkaniemestä tehtiin museo, joka toimi vuoteen 2012.  Uhkana oli, että Kotkaniemi jouduttaisiin myymään. Alkoi taistelu museon säilyttämisen puolesta, perustettiin Kotkaniemi-säätiö ja museota pidettiin auki talkoovoimin, kunnes Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuonna 2016 varat toiminnan jatkamiseksi. Senaattikiinteistöt peruskorjasi Kotkaniemen vuosina 2016-2017. Museo avattiin yleisölle toukokuussa 2018. Päärakennukseen rakennettiin kahvila Ellen ja museokauppa. Kahvila tarjoilee Ellenin resepteillä valmistettuja leivonnaisia, myös historiallista Ellen Svinhufvud-kakkua. 

Lappeenrannan perinteikäs Upseerikerho ja rakuunat                                                        

Lounas nautittiin Lappeenrannan upseerikerholla, joka on aloittanut toimintansa v.1890. Silloin Lappeenrannassa aloitti toimintansa Suomen Rakuunarykmentti komentajanaan everstiluutnantti Oskar Theodor Schauman. Upseerikerhon upein sali on iso juhlasali, jossa on Uudenmaan rakuunarykmentin kunniakomentajan marsalkka Mannerheimin, hakkapeliittakomentaja Torsten Stålhandsken sekä eversti Adolf Ehrnroothin muotokuvat. Ehrnrooth toimi Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajana v.1944-1947. Hänen aikanaan v.1947 hevoset vaihdettiin polkupyöriin.

Rakuunoilla on pitkä historia Lappeenrannassa, ja he ovat jättäneet jälkensä Lappeenrannan paikannimiin, kuten Rakuunamäki ja Adolf Ehrnroothin aukio. Maasotakoulusta ei enää tule rakuunoita, mutta se jatkaa rakuunaperinteiden vaalimista. Yksi näistä on tänä vuonna 100-vuotias Rakuunasoittokunta, joka esiintyi 4.6. puolustusvoimain lippujuhlan pääkonsertissa. Linnoituksen ratsuväkimuseo vaalii myös perinteitä, joista esimerkkinä on vuosittain vietettävä rakuunoiden perinnepäivä – 17.9.1631 käydyn Breitenfeldin taistelun muistopäivä.

Linnoitus – Lappeenrannan pääkohde
Lappeenranta sai kaupunkioikeudet  v.1649 Ruotsin kuningatar Kristiinalta. Hän antoi perustamisasiakirjassa kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehen ranta. Kristiina tosin määräsi, että kaupunkia on kutsuttava nimellä Lapweststrandh. Lapvesi –nimi johtui siitä, että koko Saimaan ympäristö oli lappalaisten asuttama. Kaupungiksi julistamisen teki kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Kahden suurvallan välissä olevana Lappeenrantaa linnoitettiin ahkerasti Ruotsin (1721-1741) ja Venäjän (1741-1809) vallan aikana. Suomen sodan (1808–1809) jälkeen Etelä-Karjalan yhdistyttyä  Vanhan Suomen mukana muuhun Suomeen  kaupungin linnoituksella ei enää ollut merkitystä rajalinnoituksena.  Siitä tuli varuskunta- ja vankila-alue, josta muistona entisen naisvankilan Kehruuhuone.  

Museovirasto on entisöinyt Linnoitusta 1980-luvulta alkaen. Linnoitus on lappeenrantalaisen kulttuurin tyyssija, jossa sijaitsevat muun muassa kulttuuri- ja tapahtumakeskus Kehruuhuone, ratsuväkimuseo, Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo sekä useat käsityöläisten puodit. Linnoituksessa on myös ortodoksinen kirkko sekä Lappeenrannan kuvataidekoulu ja Lappeenrannan tanssiopisto.

Linnoituksen vanhimmat rakenteet ovat 300 vuoden ikäisiä, uusimmat on tehty 1900-luvulla. Venäjän varuskunnan aikana rakennettiin v. 1785 ortodoksinen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko eli Pokrovan kirkko. Se on Suomen vanhin, edelleen toiminnassa oleva ortodoksinen kirkko. Avarin Saimaa-näkymin valleiltaan avautuva Linnoitus on arvokas osa suomalaisten, venäläisten ja ruotsalaisten yhteistä kulttuuriperintöä. Lappeenrannan Linnoitus kuuluu Linnasta-linnaan -kulttuurimatkailuketjuun ja on Helsingin edustalla sijaitsevan Suomenlinnan sekä Haminan linnoituksen kanssa ainutlaatuinen asuttu ja elävä linnoitus Suomessa. Kuva Leena Eerola

Jalmari Lankisen näyttely Etelä-Karjalan museossa

Etelä-Karjalan museo toimii entisissä tykkivarikon tiloissa. Siellä oli parhaillaan esillä ” Jalmari  Lankinen (1894-1970) – Viipurin arkkitehti ja Kannaksen valokuvaaja”-näyttely, johon tutustuimme. Lankinen suunnitteli mm. Viipurin maalaiskunnan talon, yli neljäkymmentä koulurakennusta tai niiden laajennusta, merkittävimmät Vuoksenlaaksoon ja Saimaan rannoille, Tiuruniemen tuberkuloosiparantolan v. 1939   ja Rauhan psykiatriseen sairaalan useat rakennukset Joutsenossa. Näyttelyssä oli myös Lankisen ottamia valokuvia Kannakselta.

Kahvila Majurska

Kahvihetki herkullisen mansikka-raparperipiiraan kanssa Linnoituksen Kahvila Majurskassa näyttelyn jälkeen oli paikallaan.  Rakennus valmistui 1800-luvun puolivälissä venäläisten upseeriperheiden asunnoiksi ja se pysyi venäläisillä vuoteen 1917 asti. Vuosina 1936-39 se toimi  kulkutautisairaalana. Viime sotien aikana se muutettiin synnytyssairaalaksi, erityisesti evakkoäideille sen jälkeen kun yksi evakkoäiti oli joutunut synnyttämään rappukäytävässä. Nykyisellään kahvila on viime vuosisadan henkeen sisustettu viihtyisä virkistyskeidas.
Kahvin jälkeen osa tutustui muiden museoiden näyttelyihin ja osa käsityöläispajoihin. Lappeenrannan Taidemuseossa oli ”Uno Ullberg-Suomen viipurilaisin arkkitehti”-näyttely. 

Kun Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailivat Lappeenrannassa 5.8.1885, suomalaiset nuoret naiset lahjoittivat keisarinnalle soutuveneen täynnä käsitöitä. He olivat pukeutuneina eri maakuntien kansallispukuihin. Tämä oli ensimmäinen kansallispukujen julkinen esiintyminen ja 5.8. pidetään Suomen kansallispuvun syntymäpäivänä. Nytkin näkyi jokunen kansallispuku Linnoituksessa.

Lappeen Marian kirkko, sankarihautausmaa, Äiti-Karjala-ja Sotaorpo-muistomerkit

Marian kirkko on Savitaipaleelta kotoisin olevan Juhana Salosen v.1792-1794 rakentama. Se on ainoa jäljellä oleva kirkko hänen rakentamistaan kaksinkertaisista ristikirkoista.  Se on oikeastaan kaksinkertainen kahtamoinen, jossa on tuplapäädyt. Rakennusteknisesti se on hyvin harvinainen. Kirkko on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkon nykyisen alttaritaulun on maalannut Alexandra Frosterus- Såltin v. 1885. Taulu kuvaa Kristuksen taivaaseen astumista. Kirkossa on yhdeksän erikokoista kynttiläkruunua, joista näyttävin on keskellä oleva Pietarista v. 1847 hankittu kristallikruunu. Se on tiettävästi arvokkain Lappeen ja Lappeenrannan julkisissa tiloissa oleva käyttöesine

Lappeenrannassa on Helsingin jälkeen Suomen suurin sankarihautausmaa. Sinne on haudattu yli 1500 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa. Vuodesta 1993 lähtien hautausmaalle on tuotu ja siunattu Karjalaan kätkettyjä, tuntemattomaksi jääneitä ja tunnistettuja vainajia. Muistomerkin ”Suru ja usko tulevaisuuteen” on tehnyt Väinö Aaltonen. Sankarihautausmaan vieressä on Äiti-Karjala-monumentti, jonka muodostavat Kauko Räsäsen Aiti Karjala -patsas ja sitä ympäröivä 70m pitkä graniittimuuri, johon on hakattu noin 5500 Karjalaan jääneiden tai kadonneiden sankarivainajien nimet ja elinajat. Juhani Honkasen koskettava Sotaorpo-muistomerkki on sankarihautausmaan toisella puolella.

Lappeenranta ympäristöineen oli monelle aikaisemmin ollut vain piste Saimaan rannalla. Nyt sen rikas historia ja tämä päivä toivat esiin monipuolisen, vilkkaan kaupungin, karjalaisen heimon Vara-Viipurin.  Palasimme kotiin monta elämystä rikkaampana.

Leena Eerola

Ylinnä vas. Lappeen Marian kirkko ja sen komea kynttiläkruunu, oik. Wäinö Aaltosen sankaripatsas.
Seuraavalla rivillä vas. Kahvila Majurskan sisäänkäynti ja oik. Kotkaniemen tunnelmallinen lasikuisti

Alla vas. Pikku Vihan muistomerkki kertoo taistelusta 23.8.1741 ja oik. iloinen retkiryhmä.

Kuvat Leena Eerola

Helsingin kaupunginmuseo 110 vuotta – jotain vanhaa, joitain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä

Moni asia ehtii muuttua yli sadassa vuodessa. Niin pitkään Helsingin kaupunginmuseo on tallentanut ja esittänyt kaupungin ja kaupunkilaisten elämää. Pitkästä aikajänteestä ja monien muutosten trendeistä huolimatta juhlavuottaan viettävän kaupunginmuseon ydintoiminta on pysynyt pitkälti ennallaan. Signe Branderin upeat kuvat 1900-luvun alun Helsingistä ja katoavasta kaupunkimaisemasta muodostavat kaupunginmuseon valokuvakokoelman kivijalan yhä tänään. 

Voidaankin sanoa, että kaikki alkoi Helsingin muinaismuistolautakunnan sen aikaisesta nykydokumentoinnista 1906. Valtaosa Branderin ottamista kuvista on kaupunkimaisemia, joihin hän usein otti mukaan ihmisiä. Kuvissa heijastuu vuonna 1911 perustetun museon tärkeät tehtävät: yhä edelleen museo vaalii helsinkiläistä kulttuuriympäristöä ja tutkii helsinkiläisten arkea. 

Kaupunginmuseon digitoidut kokoelmat ovat lisänneet Helsinki-tiedon saatavuutta. Kiitosta on niittänyt erityisesti helsinkikuvia.fi -palvelu, josta löytyy maksuton, yli 65 000 valokuvan laajuinen kuvakokoelma selailtavaksi ja käytettäväksi. Museon kokoelmaesineiden ja valokuvien esittely on yhtä tärkeää kuin nykyajan dokumentointi. Viime vuonna kaupunginmuseon kokoelmaverkkopalveluilla oli 5,5 miljoonaa aineistoon kohdistunutta toimintoa, eli pilke silmäkulmassa voisi ajatella, että lähes jokainen suomalainen on käyttänyt aineistoa kerran.

Museon kokoelma muodostaa myös ehtymättömän ja aina uusia näkökulmia avaavan tiedon lähteen. Hyvä esimerkki kokoelman löydöistä on lokakuussa Helsingin kaupunginmuseon ja Kustannusosakeyhtiö Parvsin julkaisema Iisa Aaltosen ja Elina Maaniityn kirjoittama kirja Ivan Timiriasew – Helsinkiläinen valokuvaaja.

Ivan Timiriasew oli intohimoinen harrastajavalokuvaaja, merkittävä helsinkiläiselämän dokumentoija sekä tunnettu ja pidetty kaupunkilainen. Upseerintyönsä ohessa hän valokuvasi laajalti kaupunkia ja erilaisia kaupunkilaisia ja sai kuvistaan myös useita palkintoja ja kunniakirjoja. Ainutlaatuisia ovat etenkin kuvat venäläisestä sotaväestä Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikoihin – samoin kuin tarkalla silmällä valitut kaupungin arjen ja juhlan hetket leikkivine lapsineen, torikauppiaineen ja vappukulkueineen.

Koronapandemian muodostamana poikkeusaikana museon tutkijoilla on ollut harvinainen mahdollisuus myös tehdä uutta tutkimusta Kruununhaassa sijaitsevan kaupungin vanhimman säilyneen puutalon eli Ruiskumestarin talon historiasta ja entisistä asukkaista. Jere Jäppisen, Jaana Perttilän, Anne Rystin ja Marjukka Sihvolan kirjoittama teos julkaistaan joulumyyntiin.

Kulttuuriympäristö voimavarana

Helsingin kaupunginmuseo on ainoa Helsinki-aiheinen museo ja juuri helsinkiläisyys erottaa kaupunginmuseon muista kulttuurihistoriallisista museoista. Mutta mitä on Helsingin henki? Alueiden omaleimaisuus on tarkastelun alla uudessa kulttuuriympäristöohjelmassa, jonka kaupunginmuseo on tänä vuonna käynnistänyt yhdessä kaupunkiympäristön toimialan kanssa. Tavoitteena on luoda kulttuuriympäristöistä voimavara koko kaupungille. 

Helsingillä on rikas rakennusperintö ja kulttuuriympäristöt eri ajoilta ovat yhteinen aarteemme. Yksi kaupunginmuseon tehtävistä on huolehtia siitä, että eri-ikäisiä rakennuksia ja aluekokonaisuuksia säilyy myös tuleville sukupolville. Helsingin tulevassa kulttuuriympäristöohjelmassa linjataan, miten arvokkaat kulttuuriympäristöt huomioidaan ja säilytetään sekä toisaalta hyödynnetään voimavarana kaupungin kasvaessa ja tiivistyessä. Dialogissa asukkaiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa on huomattu, että ilmassa on huoli siitä, onko tuttu Helsinki katoamassa? Ohjelmatyön avulla pyritään vähentämään vastakkainasettelua maankäytön suunnittelussa.

Kulttuuriympäristöjä voidaan hyödyntää esimerkiksi kaupunginosan imagon kehittämisessä, kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan edistämisessä ja kulttuuriympäristökasvatuksessa. Ohjelmassa halutaan luoda kaupunkisuunnitteluun väline, joka lisää yhteistä ymmärrystä. Työtä tehdään yhdessä myös asukkaiden kanssa selvittämällä heidän suhdettaan helsinkiläiseen kulttuuriympäristöön, herättämällä kiinnostusta oman asuinalueen ja laajemmin helsinkiläisen kulttuuriperinnön käyttöön, hoitoon ja vaalimiseen.

Kuluneen kesän aikana museo toteutti Aarteeni Helsingissä -kyselyn, jossa pyydettiin vastaajia nimeämään paikkoja, jotka kuuluvat helsinkiläiseen kulttuuriympäristöön. Kyselyyn saatiin yli tuhat vastausta. Tunnistetuiksi paikallisidentiteetin rakentajiksi aineistossa nousivat historia, luonto ja meri. Kaupunkilaiset tunnistivat arvokohteet, mutta myös arkiympäristöön liittyviä paikkoja nimettiin ahkerasti. Kokemus luonnon ympäristöjen ja kulttuuriympäristöjen yhteen kietoutumisesta kävi myös ilmi. 

Kaupunginmuseo Helsinki-elämyksenä

Monille helsinkiläisille kaupunginmuseo on tuttu nimenomaan sinisestä Sederholmin talosta. Lisäksi museoperheeseen kuuluvat Hakasalmen huvila, Ratikkamuseo ja Työväenasuntomuseo sekä edellä mainittu Ruiskumestarin talo. Vuonna 2016 kaupunginmuseo avattiin uudistettuna, entisen museonjohtajan Tiina Merisalon johdolla. Kaupuginmuseo on onnistuneesti tarjonnut mahdollisuuksia rakastua Helsinkiin. Museo palkittiin vuoden museona ja kävijämäärillä mitattuna kaupunginmuseo nousi myös Suomen suosituimmaksi museokohteeksi. On ilahduttavaa, että niin monet helsinkiläiset ja vierailijat kokevat museon omakseen.

Vaihtuvat näyttelyt ovat tärkeitä kanavia kaupunginmuseon käyttäjille. Aleksanterinkadulla kaupunginmuseossa avattiin lokakuussa näyttely Armas Tallinna – tarinoita naapurista. Näyttely on avoinna museon neljännessä kerroksessa ensi vuoden helmikuun loppuun asti. Näyttely tarkastelee helsinkiläisten suhdetta naapurikaupunkiimme Tallinnaan. Hauskat, joskus hiukan nolotkin, yhä rakkaina vaalitut tunnelmat ulottuvat 1980-luvulta tähän päivään ja johdattavat kävijän eri puolille Tallinnaa, historiallisiin tapahtumiin ja kaupungin nopeasti muuttuviin maisemiin.

Armas Tallinna -näyttelyssä pääsee kurkistamaan helsinkiläisten omista kodeista lainattuihin valokuva-albumeihin ja matkapäiväkirjoihin. Tallinnan-matkojen muistot vievät keskelle kumouksellista Rock Summer 1988 ‑konserttia, hämärälle taksimatkalle kohti kaupungin laitamia ja hikoilemaan virkaintoisten tullivirkailijoiden eteen tupakkakartongit takin alta pilkottaen. Uusimmissa tarinoissa tuntuu pandemia-ajan poikkeusolojen aiheuttama syvä kaipaus matkan tekoon. 

Kaupunginmuseo on ennen kaikkea ihmisten museo, ja niinpä museo toimii aktiivisesti alustana ja mahdollistajana yhteisölähtöiselle toiminnalle. Esimerkiksi Armas Tallinna -näyttelyssä ääneen pääsevät kaupunkilaiset itse, joilta lämminhenkisen näyttelyn kuvat ja tarinat on kerätty. Näyttelyn aineisto kerättiin julkisella keruulla 21.12.2020-14.12.2021. Vastauksia saatiin reilu 100 ja näyttelyssä esitellään 60 helsinkiläisten kertomaa tarinaa. Nykydokumentaation menetelmiä käyttämällä voimme antaa kaupunkilaisille mahdollisuuden tuoda itse koettua historiaa osaksi museota ja sen sisältöjä. Tänä vuonna helsinkiläiset ovat päässeet aktiivisesti osallistumaan myös Ratikkamuseon tulevaan uudistukseen. Kevään aikana kaupunginmuseo keräsi kaupunkilaisilta muistoja joukkoliikenteestä, ja näitä kokemuksia nostetaan esiin Ratikkamuseon uudistuvassa perusnäyttelyssä, joka avataan yleisölle ensi vuonna helmikuun lopussa.

Museo on myös tärkeä sosiaalinen tila. Museo tarjoaa paikan, digitaalisesti tai analogisesti, kokea jotain erityistä. Museo ei ole vain paikka, josta haetaan tietoa. Siellä viihdytään ja sinne halutaan tulla uudestaan. Se tarjoaa tunnetta, inspiraatiota ja ahaa-elämyksiä. Museokokemus voi puhutella ja koskettaa hyvin henkilökohtaisella tasolla. Samalla museo kuitenkin tarjoaa matalan kynnyksen tilan, joka mahdollistaa oman paikan löytämisen osana suurempaa ilmiötä.

Tänä vuonna museon asiantuntijoista on koottu moniammatillinen työryhmä, jonka avulla pohditaan museotyön ja toimintaympäristön muutosta sekä selvitetään asiakokemusta ja visioidaan tulevaa. Pohdinnassa ovat museon palvelut ja roolit sekä toiminnan suhde digitaalisuuteen, alueellisuuteen, osallisuuteen, asiantuntijuuteen ja moninaisuuteen. Mitä jos museosta tulee kestävän kehityksen aktivisti? Mitä jos nuoret olisivat museon tähtiasiakkaita? Mitä jos museo olisi täynnä taikaa?

Koronapandemian poikkeusolojen jälkeen ajankohtaista on tarkastella myös museon roolia hyvinvoinnin lähteenä. Kaupunginmuseo aloittaa yhdessä kuuden muun suomalaisen museon kanssa asiakastutkimuksen, jolla selvitetään museokokemuksen arvoa sekä käyttäjien kokemaa sosiaalista ja kulttuurista hyvinvointia. 

Helsinki on tänä syksynä lanseerannut tuoreen pormestarin, Juhana Vartiaisen johdolla uuden kaupunkistrategian Kasvun paikka. Osana strategian toimeenpanoa myös kaupunginmuseo huolehtii, että jokaisella helsinkiläisellä on yhteys taiteeseen ja kulttuuriin läpi elämän. Erityisen tärkeää on varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet heille, jotka tarvitsevat enemmän. Lisäksi tulevien vuosien tavoitteena on vahvistaa eri asuinalueiden kukoistusta kulttuurin keinoin. Tässä työssä museolla on merkittävä rooli esimerkiksi auttaa uusia helsinkiläisiä juurtumaan.

Reetta Heiskanen, museonjohtaja, Helsingin kaupunginmuseo

Uusi museonjohtaja esittäytyy

Helsingin kaupunginmuseon uutena museonjohtajana aloitti elokuun lopussa Reetta Heiskanen. Taustaltaan Heiskanen on filosofian maisteri Helsingin yliopistosta, kulttuurintutkimuksen ja taidehistorian tutkintojen lisäksi hän on jatkanut opintoja valtiotieteellisen tiedekunnan puolella yhteiskunnallisen muutoksen koulutusohjelmassa. Aiempaa työkokemusta on kertynyt museoalalla ja Helsingin kaupungilla yhteensä yli 20 vuoden ajan. Ennen siirtymistään Helsingin kaupunginmuseoon Reetta Heiskanen työskenteli Suomen arkkitehtuurimuseon väliaikaisena museonjohtajana ja ohjausryhmän jäsenenä uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon valmisteluhankkeessa. Kaupunginmuseon työssä yhdistyvät myös hänen työkokemuksensa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta sekä Suomen kansallismuseon organisaatiosta, jossa hän työskenteli muun muassa näyttelysihteerin virassa ja Seurasaaren ulkomuseon tutkijana.

Luottamustehtävissä Reetta Heiskanen toimii parhaillaan Suomen museoliiton hallituksen varapuheenjohtajana sekä Suomen museonjohtajat ry:n hallituksen jäsenenä. 


Maisemat arvoonsa 
Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, satoja valtakunnallisesti
merkittäviä rakennettuja ympäristöjä ja maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.
Alueiden arvot on tutkittu ja tunnustettu, mutta niitä on hyödynnetty vain vähän matkailussa ja
muussa yritystoiminnassa. Aleksis Kiven synnyinmökin pihassa voi pitää kahvitauon ja ammentaa
kulttuurihistoriaa.
Kuva Riitta-Liisa Pettersson

Maa- ja kotitalousnaiset MKN on neuvontajärjestö sekä maaseutuhenkisten ihmisten aktiivinen,
yli 30 000 jäsenen verkosto. Ammattineuvonnasta vastaa maanlaajuisesti 9 piirikeskusta ja 50
asiantuntijaa. Toiminnan keskiössä on maaseudun kulttuurimaisema. Järjestön toimeenpanema on
valtakunnallinen maisematekokilpailu, jolla kannustetaan ja jaetaan tietoa esimerkillisesti
hoidetuista maisemakohteista.
Kylään maisemaan -hankkeessa tartuttiin kulttuurimaisemien hyödyntämiseen.
Hanketta toteuttivat Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry yhteistyössä Pro Agria Etelä-Suomi ry:n ja
Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksen kanssa, joiden -hanketoimijat innostivat
Hämeen ja Uudenmaan maaseutualueiden asukkaita ja yrittäjiä kehittämään oman alueensa
elinvoimaisuutta maiseman avulla. Hanketta rahoittivat Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahasto sekä Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskukset.


Perustana kulttuuriympäristön tuntemus
Kulttuuriympäristön hyödyntäminen edellyttää sen tuntemista. Kulttuuriympäristön arvot koetaan
usein kuitenkin haastavina eikä niitä tunnisteta omassa lähiympäristössä tai niiden merkitykseen
herätään vasta silloin, kun ne ovat uhattuina. ”Nostimme esille alueiden paikallisesta
kulttuuriympäristöstä, – maisemasta ja historiasta aihioita, joihin yrittäjät pystyivät tarttumaan ja
joita he voivat jatkojalostaa sykähdyttäviksi tuotteiksi ja palveluiksi”, kertoo kehitysjohtaja Leena
Lahdenvesi-Korhonen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksesta.

Seitsemän veljeksen sielunmaisemassa
Vuonna 2020 tuli kuluneeksi 150 vuotta Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ensimmäisestä
painoksesta. Siihen osuvasti saatiin viime vuonna päivitettyä Seitsemän veljeksen vaellusreitti,
joka vie Aleksis Kiven synnyinmaisemiin ja upeisiin maisemakohteisiin Uudellamaalla.
”Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää.”
Näin kirjoitti Aleksis Kivi Jukolan ja Venlan mökin esikuvasta, joka kuvaillaan Seitsemän veljeksen
vaellusreitillä Tuusulassa. Mökki on vain kivenheiton päästä polulta. Jo 1960-luvulla valmistunut
Seitsemän veljeksen reitti kulkee Helsingistä Aleksis Kiven Patsaalta Vantaan, Tuusulan ja
Nurmijärven kautta Hyvinkäälle ja sen varrelle mahtuu arvokkaita maisema-alueita, erämetsää,
taajamaa ja kulttuuria. Pari vuotta sitten paikalliset alkoivat työstää Tuusulan, Nurmijärven ja
Hyvinkään osuuden kunnostamista, ja syntyi opastettu 72 kilometriä pitkä reitti. Mukana iolivat
kunnat, paikalliset yrittäjät, useat yhdistykset ja projektia vetänyt Etelä-Suomen Maa- ja
kotitalousnaisten maisemapalvelut. Vuoden työn jälkeen tämän alueen retkeilyosio avattiin 2019.
Paikallinen yrittäjä Mikko Lamminpää on ollut aktiivinen reitin ja kohteiden suunnittelussa. Hän
isännöi reitin varrelle sijoittuvaa Villa Tammikkoa ja huomasi, että Seitsemän veljeksen reitti on
olemassa, mutta huonosti tunnistettavana. Lamminpää otti kuntaan yhteyttä, jotta reitti saatiin
linjattua selkeämmin. Majoituspalveluja on tarkoitus kehittää mm. rakentamalla varaustupa
retkeilijöiden yöpymistä varten.


Opastaulu kulkee taskussa ja kertoo maisemista
Reitillä kulkeva huomaa pian, ettei mistään löydy opastauluja. Siksi kulkija tarvitsee kännykän,
jonka Citynomadi -sovellus kertoo reitin nähtävyyksistä piipaten ja väristen, kun reitillä on jotain
katsottavaa. ”Voi katsoa, mitä kohteessa on, jos haluaa. Se on opastaulu, joka kulkee taskussa.”
Yksi Seitsemän veljeksen reitin tärkeistä tavoitteista on nostaa arvokkaita maisemia esiin kävelijän
katsottavaksi- siellä kohtaa kauniita jokilaaksoja, erämaametsää ja kaupunkialuetta. Koko ajan
kulttuuri näkyy taipaleen varrella, joka kulkee ”Seitsemän veljestä”-kirjaa sivuavien kohteiden
kautta maalaismaisemassa, metsässä ja asutuksen lomassa. Sovelluksen avulla kävijä löytää
reitiltä kohteita entistä helpommin ja voi tutustua reitin kasveihin, eläimiin ja pinnanmuotoihin, joita
ei ehkä itse huomaa ja joille ei voisi laittaa kylttiä. Sovellus kertoo myös alueen palveluista ja
paikannus kertoo, missä menet. Se on myös ilkivaltavapaa. Reitti ja sovellus avautuivat juuri, kun
korona lisäsi kotimaanmatkailua. Tutustu reittiin osoitteessa http://www.citynomadi.fi
Vuoden 2020 maisematekokilpailun voitti Lenholman haka, joka sijaitsee
Saariston Rengastien varrella Paraisilla. Yksityinen 31 hehtaarin luonnonsuojelualue tarjoaa
suojan monille uhanalaisille lajeille. Pääosaa alueesta on käytetty laidunalueena jo satojen vuosien
ajan. Muutama kilometri ennen Nauvon lossirantaa tie kulkee upean Lenholman haka-alueen läpi.
Jos haluaa nähdä kunnolla satoja vuosia vanhoja tammivanhuksia, tutkia alueen monipuolista
kasvi-, sieni- tai jäkälälajistoa tai vain levähtää katselemaan laiduntavia eläimiä, kannattaa
pysäköidä auto ja varata parituntinen kierrokseen haka-alueen polulla. Läheisillä Sattmarkin
vaelluspoluilla pääsee tekemään pidempiäkin lenkkejä.
”Olen ylpeä siitä, että sukulaiseni ovat päättäneet jo kauan panostaa luontoarvoihin ja rauhoittaa
alueen. On hienoa, että luontopolku on kovassa käytössä, ja että muutkin pääsevät tästä
nauttimaan”, Niklas Reuter sanoo. Muun muassa lintubongarit kulkevat siitä matalikon reunassa
olevalle Lenholman lintutornille. Viime vuonna kävijämäärät kasvoiva ihmisten luontoharrastusten
lisääntyessä pandemian takia. Jos työtä mitataan aikaansaannosten perusteella, Lenholman

haassa suurimman kiitoksen ansaitsevat siellä laiduntavat paraislaisten maatalousyrittäjien lehmät
ja lampaat, joiden ansiosta haka pysyy avoimena.

Reuterin suku on valtuuttanut Niklaksen pitämään huolta perinnemaisemasta. Alueen hoitoon
osallistuvat Paraisten luonnonsuojeluyhdistys, paikallisen ammattiopisto Livian luonnonhoidon
opiskelijat, Suomen Talousseuran neuvonantaja, metsänhoitaja ja Metsähallitus. ”Ilman tätä
emme pystyisi pitämään paikkaa kunnossa. Olemme kaikille toimijoille valtavan kiitollisia.”
Teksti Tiina Makkonen ja Tuula Lehtonen, Maa-ja kotitalousnaisten Keskus ry

Maallemuuttajan mietteitä
Se kuului takapenkiltä: ”Meille tulee kesäkoti”. Kolmevuotiaan Varpu-tyttären sanat ratkaisivat
asian. Talon ikkunat olivat kurjassa kunnossa. Pokat löytyivät heinikosta. Haisi vanhalta talolta ja
tupakalta. Jotenkin silti kaikki oli kovin ihanaa. Kevätesikot kukkivat pihassa. Hyvin perusteellisten
selvitysten jälkeen kyse oli lopulta tunteesta. Tähän kasvavat meidän perheemme juuret. Näin
meistä tuli Solkullan omistajia kesäkuussa 2013. Kyseessä on noin 7 000 neliömetrin kiinteistö ja
1908 rakennettu talo valtakunnallisesti merkittävässä kulttuurimaisemassa Raaseporin Pohjassa.
1960-luvulle asti kyläkauppanakin toiminut talo oli säästynyt suuremmilta remonteilta, vaikka oli se
saanut kartanonkeltaisen pystylaudoituksen punamultahirren ja vihreän Jugend-paneelin päälle.
Ostimme siis kesäkodin. Kesäkodin, jonka sähköt poltti ensimmäinen ukkonen ja jonka pieni pelto
kasvoi lupiinia ja koivunvesaa. Kävi kuitenkin niin, että kesän jälkeen tuli syksy ja huomasimme
lepäävämme pimeässä hiljaisuudessa. Sade rauhoitti. Oli hyvä olla, levätä ja hengittää.
Maalämpökaivo porattiin vuoden viimeisenä päivänä kotitalousvähennysten optimoimiseksi.
Solkullasta tuli toinen kotimme.
Talon hankintapäätös oli meille kolmekymppisille oman onnemme sepille iso asia. Siinä pohdittiin,
keitä olemme ja mitä elämässä tavoittelemme (Espoota vai jotain muuta), kaatuvatko pankit ja
miten riskeihin varaudutaan. Kuusi vuotta myöhemmin päätimme siirtää kirjat Lauttasaaresta
Pohjaan eli muuttaa maalle. Loistavaksi tunnettu ja havaittu kyläkoulu oli kuitenkin ratkaiseva
tekijä: paras mahdollinen kasvuympäristö omille rakkaille. Seudun erittäin rikas luonto ja

kulttuurihistoria ovat loppumaton lähde uuden kokemiselle ja oppimiselle. Harrastusmahdolli-
suuksien runsaus on yksi eniten yllättäneistä asioista. Tässä myös Fiskarin aktiivisen kylän
läheisyys vaikuttaa.
Alusta asti oli selvää, että emme modernisoi taloa. Toki kuvittelimme, että pinkopahvit ja tapetit
pitää uusia, mutta kun seinät pestiin ja vähän tavaroita kannettiin sisään, niin kaikki alkoi asettua.
Monta kohtaa oli kuitenkin rempallaan. Työlista on ollut ajoittain ahdistavan pitkä. Vain isompiin
juttuihin on käytetty ammattiapua. Ensimmäinen sellainen oli itse suunniteltu sauna, jonka kamari
on sittemmin palvellut hyvin myös etäkouluna ja etätyöpisteenä. Kun muutimme taloon pysyvästi,
korjattiin ullakkokerros käyttöön, sillä rakentamatonta tilaa oli siellä runsaasti. Kaikki toteutettiin
perinteisten oppien mukaan hengittävästi. Säilyneistä puruista löytyi monia talon historiasta
puuttuneita palasia. Ne ovat nyt aarteitamme. Kaikki mahdollinen vanha säästettiin koskematto-
mana ikäkaudesta riippumatta. Kotimme onkin orgaanisesti muodostunut sekoitus eri aikakausia ja
tyylejä. Niin on paras – ekologisuus on meille tärkeää.
Taloon maalla kuuluvat puutarha ja eläimet. Aloitimme kasveista. Jonna halusi ja sai suuret
hyötypuutarhat. Pitäähän sitä pystyä perhe ruokkimaan kriisin tulleen. Vanhaan navettaan laitettiin
ensimmäisenä koronapuhdetyönä kanala. Kanat ovatkin hauskaa seuraa, tulevat pihalla vastaan.
Minä harrastan puita – hedelmälajikkeet mukaan luettuna Solkullassa on jo ainakin 90 lajia/lajiketta.
Harrastusta seuraavat lähituntumalta valkohäntäkauriit, hedelmäpuutarhan osalta tosin Riistakes-
kuksen sponsoroiman riista-aidan takaa.
Raasepori on nyt muuttovoittoinen kunta. Muuttoa rajoittaa odotukset täyttävien kotien määrä.
Aihioita kyllä riittää. Itse laittaminen on se työläämpi tapa, eikä edes kovin halpa. Toisaalta
lopputuloksesta tulee mieleinen, ehkä jopa ylpeyden aihe. Näin meillä. Työ ja elo jatkuu.


Immo Aakkula – vaalii kulttuuriperintöä Kansallisarkiston hallintojohtajana.
Immo Aakkula on Suomen kulttuuriperinnön säätiön entinen asiamies ja Tuki ry:n entinen sihteeri.